Otsikkokin sen jo kertoo.

Kukapa ei "rankan" baari-illan päätteeksi olisi sanonut kuuluisia sanoja "mä en juo enää ikinä". Joo, paitsi heti seuraavana viikonloppuna. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana...

Älkää käsittäkö väärin, en mä alkoholisti sentään ole. Vaikka joskus mun touhu voi siltä vaikuttaa.. No, ei anneta sen häiritä.

 

Mun kotikaupunki on niin pieni paikka, että siellä ei viikonloppuisin voi tehdä käytännössä muuta kuin ryypätä. Tai voihan sitä tehdä jos keksii jotain, mutta kaikki muut ovat silti ryyppäämässä. Surullista, tiedetään.

"Kännääminen" on myös hyvä tapa sosialisoida. Mennään kavereiden luokse tai kutsutaan heitä omaan kotiin, nautiskellaan juomia ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Sitten kun naapurit alkavat huudella 10 minuutin välein paljonko kello on, voidaan tilata taksi ja jatkaa baariin.

Baarissa on yleensä lisää tuttuja joiden kanssa keskustella, ja siellä pääsee tanssimaan. Isossa porukassa kaikille on seuraa ja mieleisensä seuran voi valita ihmisten tai sen hetkisen puheenaiheen mukaan. Kun alkaa väsyttää tai jutut eivät naurata, voi tilata taksin ja pyytää samalla suunnalla asuvia kavereita jakamaan matkakulut. Joillakin onnekkailla on myös oma kuski, ja tälläiset henkilöt ovat erityisen suuressa suosiossa, koska kuskihan on tunnetusti halvempi kuin taksi.

 

Näin siis hyvänä iltana. Valitettavasti kolikolla on kääntöpuolikin.

Joskus porukkaan sattuu kuulumaan joku jonka fiilis ei ole biletykseen parhain mahdollinen. Voi olla suruja tai muita huolia, tai yksinkertaisesti jumalaton vitutus. Kaikki tietävät miten näissä tapauksissa käy.

Surullinen kertoo ensin asiallisesti huolistaan yhdelle valitulle henkilölle. Kun viina virtaa ja suu avautuu sen myötä helpommin, alkaa varsinainen valitusvirsi. Välillä tietysti itketään jonkun olkapäätä vasten, mutta muistetaan katsoa etteivät meikit ole kovin pahasti levinneet. Tässä vaiheessa ei haittaa jos joku muukin on sattunut valitusvirren kuulemaan. Itse asiassa surullinen henkilö alkaa olla varma että kaikkien kuuluu tietää hänen ongelmistaan, ja hän on varma että kaikki ovat äärimmäisen myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä häntä kohtaan. Paitsi että eivät ole.

Vitutuksesta kärsivä henkilö juo kaiken aikaa, ja joskus kulausten välissä voidaan kuulla sana "vittu". Omaperäistä, eikö? Tämä henkilö muistaa myös säännöllisin väliajoin ilmoittaa äänekkäästi kaikille kanssaolijoille, että "tänään mä en jaksa mitään vitun paskaa, okei" tai "nyt et vittu yhtään ala mulle aukomaan, mä en oikeesti nyt jaksa" tai sitten kaikista yleisin "mitä vittua sä siinä tuijotat?". Nämä kauniit lausahdukset viestivät muille että annetaanpas Herra/Rouva Vitun Päivänsäteen olla omassa nurkassaan tuhoamassa juomiaan. Yleensä nämä vitutuksen potijat juovat niin kiivasta etteivät selviä baariin asti, tai jos pääsevätkin, niin heille ei tarjota mitään jäävettä vahvempaa. Näille henkilöille myös pilkku tulee jo muita aiemmin.

 

Asia erikseen ovat tapaukset, jotka tieten tahtoen haastavat riitaa muiden kanssa. Kyseessä eivät ole pelkästään miehet vaan myös naiset. Tässä asiassa miehet luottavat enemmän perinteiseen "hakataan siitä ilmat pihalle" -tyyliin, jossa nimensä mukaisesti uhria lyödään kunnes jonkun ulkopuolisen avustuksella päällekarkaaja saadaan kuriin. Baareissa tälläisissä tapauksissa yleensä hakkaaja lentää pihalle kauniiden voimasanojen saattelemana. Joskus humalatilan ollessa erityisen kova, heitetään molemmat osapuolet pihalle. Kirpeä pakkasilma viilentää kummasti tulisimmankin miehen veren.

Naisten riidat liittyvät tyypillisimmin miehiin. Sillä, kenen mies on kyseessä tai onko mies edes kiinnostunut riidan aloittavasta naisesta, ei ole mitään merkitystä. Vihaiselle naiselle kun ei tunnetusti minkään mahda. Nämä naiset alkavat ensin piikitellä kohdettaan tietystä asiasta. Kohteen reaktiosta riippuen piikittelyä voi kestään pitkäänkin, tai sitten aletaan ihan suoranaisesti vittuilemaan. Tässä kohtaa äänenvoimakkuuss alkaa nousta, ja kun mieheen liittyvää valittamisen aihetta ei enää löydy, muistaa toinen naisista sen mitä tapahtui huhtikuussa 2001. Tässä älyttömässä menneisyyden kaivelussa molemmat yrittävät nolata toisen muistuttamalla näitä mitä tyhmemmistä/karmeimmista tapahtumista aina tarhaikään asti. Lopulta kun sanat eivät riitä, aletaan läpsiä ja töniä ja repiä hiuksista. Tälläinen päättyy myös siihen, että ainakin toinen osapuoli heitetään baarista/asunnosta pihalle. Sen jälkeen paikalle jäänyt on kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Riippuen siitä kuinka läheisiä riidan osapuolet ovat, heidät voi bongata heti seuraavana viikonloppuna syleilemästä toisiaan samassa kuppilassa/asunnossa.

 

Ja sitten ovat olemassa tietysti tutut ja turvalliset, ihka aidot suomalaiset känniääliöt. Känniääliön tunnistaa ( sukupuolesta riippumatta ) siitä, että ko. henkilöllä on suuria vaikeuksia pysyä pystyssä, baarin jonottaessa hän keskittyy katsomaan ja kyselee "hiljaa" kuulostaako kovin humalaiselta. Baarin sisällä känniääliö miettii hetken uskaltaako mennä itse tiskille vai lähettääkö kaverinsa asialle.

Känniääliöt eroavat muista edellä mainituista siten, että heillä itsellään on aina hauskaa. Jos heille ei tarjoilla tiskillä muuta kuin vettä, he keksivät tästä hauskoja vitsejä ja juovat seuralaistensa juomat. Jos tanssilattialla tasapaino pettää, ovat he keksineet uuden hienon tanssiliikkeen. Vessassakaan ei ole turhan tarkkaa jos tavarat putoilevat pönttöön, päin vastoin, mikäs sen hauskempaa! Jos juomat kaatuvat syliin, nauretaan vain omalle ( muiden ) kömpelyydelle.

Hyvässä tapauksessa känniääliöt sammuvat tai heidät ystävällisesti saatetaan ulos ennen kuin mitään vakavaa ehtii tapahtua. Huonolla onnella taas känniääliöt ovat niin kännissä että heidän aivonsa ovat täysin sammuneet, ja känniääliöt örveltävät zombien lailla tuhoten kaiken tieltään. Tässä kohtaa känniääliöt myös löytävät ne henkilöt kenet ehdottomasti haluavat viereensä yöksi, riippumatta siitä mitä mieltä toinen osapuoli on. Mutta ei sillä väliä vaikka itsensä nolaisikin, kun eihän siitä seuraavana aamuna muista mitään!

 

Otsikon mukaisesti, kuului mihin ryhmään tahansa tai olkoon vaikka absolutisti, seuraavana päivänä nämä henkilöt saattavat luvata että "tämä oli kyllä viimeinen kerta" "ei enää ikinä" yms. kuuluisia viimeisiä sanoja, mutta seuraavana perjantaina heidät voi bongata melkeinpä täysin samassa kunnossa samasta paikasta ja ehkäpä jopa samassa seurassa. ;)

Treffipalstat. Kiistelty aihe, johon jokaisella tuntuu olevan mielipide. Joidenkin mielestä koko touhu on "silkkaa huuhaata" ja/tai "vain epätoivoisille luusereille", kun taas toiset kertovat löytäneensä Sen Oikean treffipalstojen kautta. Ja sitten tietysti ne kuuluisat hullut, joita on jokaisella palstalla. Kyseessä on siis joko jonkin sortin fanaatikko, pedofiili, pikkuhousujenkerääjä tms. "harrastelija" tai ihan vain aito pervo. Toisaalta, treffipalstoille on rekisteröitynyt suuret määrät seuranetsijöitä, ja tuskin näistä kaikki kuuluvat edellä mainittuun kategoriaan, vai mitä? No, minäpä kokeilin onneani ja tässä tarina siitä.

 

Rekisteröidyin siis eräälle melko suositulle treffipalstalle. Nimimerkki oli täysin tuulesta temmattu, niin ettei sitä mitenkään voinut yhdistää oikeaan nimeeni. Profiilitietoihin laitoin iän, siviilisäädyn ja asuinseudun ( esim. Keski-Suomi, Lappi, jne. ). Profiilikuvan uskaltauduin myös laittamaan, se oli melko vanha mutta kyllä siitä ihmiseksi tunnisti. Sitten kerroin jotain yleishyödyllistä harrastuksistani, musiikkimaustani jne. Lopuksi tietysti listasin tietoja millainen olisi minun unelmamieheni. Ja sitten kokeilemaan.

Sivuston haku-toimintoa oli erittäin helppo käyttää, ja se oli varsin kattava. Sait muun muassa valita minkä väriset silmät ( !!!! ) unelmien herralla pitäisi olla. Silmiin en niin kiinnittänyt huomiota, hakuehdoiksi laitoin iän, siviilisäädyn, lapsettomuuden, asuinpaikan ja kuvallisen profiilin. Ja kyllä niitä hakuehdot täyttäviä löytyi. Suurin osa meni heti ensisilmäyksellä ei ikinä -kategoriaan, osa oli ehkä -listalla ja pari harvaa pääsi heittämällä sisään. Miesehdokkaiden karsiudutta hyvin suppeaan lukuun, oli aika lähettää viestiä ja kokeilla onnea. Kaikkiin viesteihin en muista saaneeni vastausta, mutta en kyllä itsekään ihan kaikille vastannut.

Parhaassa tapauksessa siis viestittely tuotti tulosta, kiinnostusta oli molemminpuolin. Sen jälkeen siirryttiin keskustelemaan Messengerin kautta, koska kukaan ei jaksa käydä 25 kertaa päivässä katsomassa onko joku kirjoittanut postilaatikkon vai ei. Muutamalle näistä Messenger-henkilöistä uskaltauduin antamaan puhelinnumeroni ( joka on muuten sen jälkeen vaihtunut ). Nämä henkilöt olivat ne kolme harvaa ja valittua, jotka tapasin IRL. ( Ja joo, tein oharit muutamalle muulle, sori vaan. )

Ensimmäisenä esitellään Herra A. Herra oli lähemmäs kolmikymppinen, ikuinen opiskelija, joka oli ollut sinkkuna muutaman vuoden. Ko. herra paljastui melkoiseksi pervoksi ja pettyi suuresti tajutessaan ettei ollut ainut kenet tapasin treffipalstan kautta. Kiitos, mutta ei kiitos. Herra onneksi ymmärsi kun sanoin että tämä ei tule toimimaan ja jätti minut rauhaan.

Seuraavaksi Herra B. Herra B oli hieman herra A:ta nuorempi, myös opiskelija, mutta tällä herralla on mahdollisuudet valmistua joku päivä. Herra B ihastui kuulemma heti ensi silmäyksellä, valitettavasti itse en niinkään syttynyt. Sanoin että kavereita voidaan olla, koska B on varsin mukava henkilö. Herra B:n kanssa olemme siis ( epäsäännöllisesti ) tekemisissä vielä tänäkin päivänä, tosin epäilen suuresti mahdammeko tavata enää.

Herra C sitten on se "mitä jos" -tapaus. Siis näistä se ainoa, jonka kanssa olisin voinut seurustella, mutta itse pilasin koko jutun. No hard feelings, meillä oli hauskaa ja uskon että molemmat saivat muutamia unohtumattomia muistoja ja kokemuksia. Nykyään Herra C seurustelee omalla tahollaan, hänenkin kanssaan vaihdamme silloin tällöin pari sanaa.

Itse en siis mitään mielipuolihulluja tavannut, vaikka Herra A hieman pelottava olikin. Säikähdyksellä kuitenkin selvittiin, ja yleisesti sanoisin että minusta treffipalstojen idea on ihan toimiva. Omaa järkeään on erittäin suositeltavaa käyttää, ja jos vähänkin joku henkilö epäilyttää, sanoisin että pelaa varman päälle ja anna olla. Mitä taas näihin hakukriteereihin ja Sen Oikean löytämiseen tulee, siitä voi jokainen olla montaa mieltä. Herra C:n kanssa meillä oli aika paljonkin yhteistä, mutta sitten ne eroavaisuudet olivat syy miksi meidän juttumme ei toiminut. Herra B on erittäin mukava, ja varmasti joku nainen saa hänestä itselleen hyvän miehen, mutta valitettavasti minä tarvitsen jonkun vähemmän kiltin. Ja Herra A, no, hän oli varoittava esimerkki siitä mihin saattaa törmätä. :)

 Kyseessä siis omasta elämästä kertova, kaunistelematon totuus.

Täältä voi lukea koulukiusaamisesta, syömishäiriöstä, putkareissusta, irtosuhteista, huonoista perhesuhteista, abortista, pettämisestä... You name it.

Koska joihinkin aiheisiin väistämättä liittyy myös muita henkilöitä, keksin heille oman mieleni mukaan lempinimet.

 

Mutta näin alkuun jonkin sortin esittäytyminen.

Asun tällä hetkellä ulkomailla töiden takia. Suomessa käyn sillon kun mahdollista ( ja rahatilanne sallii ). Töiden ohella yritän opetella kieltä ja tutustun parhaani mukaan maan kulttuuriin yms. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään matkablogi tai näin-voit-olla-matkaopas-selitys, ehei. Jos sellaista etsit, KVG. :)

Olen siis 21-vuotias, sinkku, lapseton ( ehhehee ). Ammatti on vaikeasti kuvailtavissa, en kuitenkaan seksityöläinen. :) Siinäpä ne tärkeimmät. Henkilöllisyyttäni en mielelläni kerro, ellei joku joskus ( epäilen suuresti ) sitä vahingossa arvaa.

 

Kyseessä on siis "Tälläistä elämäsi on kun kaikki menee päin helvettiä" -blogi. Nimi, This Is Not A Dream, juontaa juurensa siihen kun paskimpina hetkinä sulkee silmänsä ja ne taas avatessa toivoo kaiken ikävän hävinneen. No, ei ole hävinnyt, joten tässä ollaan.

Älkää nauttiko, hirveetä sontaa luvassa.